Oikeastaan emo ei opasta hirveästi, esimerkiksi sukiminen tulee luonnostaan ihan pienestä pitäen. Kun toinen tekee jotain, niin pian toinenkin sorsa tekee samaa, tämä koskee myös aikuisia yksilöitä.
Nämä kaksi ovat vähän arempia kuin meidän varsinainen kotisorsapoikueemme, vaikka tämäkin emo on usean vuoden tuttu.
Niin toiseen sorsapoikueeseen; tällä hetkellä poikue voi hyvin ja poikasia on edelleen viisi. Viime viikolla oli tilanne jolloin tämä poikapoikanen (poikueessa 3 tyttöä ja 2 poikaa, nyt erottuvat jo selvästi) oli pari päivää kipeänä. Se oli erillään muista, ei syönyt, eikä liikkunut paljon, rapsutti usein räpylällä oikeaa "poskea". Parin päivän jälkeen alkoi liikkua muiden mukana taas, vähän hitaammin, mutta kuitenkin. En tiedä mikä sairaus vai loukkaantuminen ollut kyseessä, mutta usein esim. haukan hyökkäyksen kohteeksi joutunut "nuolee haavojaan" saman ajan.
Telkänpoikaset tässä viikon vanhassa kuvassa. Aina kun lähestyvät (vaikka vähän ihmisarkoja ovatkin) järjestys on sama: ensin tulee rohkeana poika, sitten lähes kannassa rohkeampi tyttö ja sitten arempi tyttö. Jännityksellä odotan tätä viikkoa; telkkien pitäisi aloittaa lentoharjoitukset! Näiden kolmen sisaruksia pitäisi olla jossain isommalla järvellä, koska näiden mamma on käynyt täällä vain kolme kertaa eli "hoitaa" loppuja jossain muualla. Saa nähdä tulevatko lentokykyisinä vierailemaan?
Pihan mansikkamaalla eka mansikka kypsyi Juhannuksena ja nyt on menossa sadonkorjuuaika!
Meillä on Suomessa monia värikkäitä lintuja; siksi kun musta (-rastas) ja keltainen (-sirkku) olivat vierekkäin, siitä piti saada kuva! Näköjään toinenkin keltasirkku halusi kuvaan, onneksi ei peittänyt kohteita, mutta...
😃
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tervetulleita, kysymykset, omat kokemukset tai palautteet. Any comments are welcome.