Sulkis

Tässä pari viikkoa vanha kuva meidän sorsamammasta. Siitä näkee sulkasadon vaikutus; siipien pitkät sulat ovat poissa, normaalisti ne yltävät pyrstöön asti. Yksi vaaleampi sulka on juuri lähtemässä. Nyt sulat ovat kasvaneet niin että sininen siipipeili näkyy jo, mutta vielä ei lennetä. Yleensä mamma on muualla sulkasadon aikaan, mutta tänä vuonna jäi lammelle. Meillä on nyt parikymmentä sorsaa päivittäin, mukana enemmän tai vähemmän mamman poikasia. Illalla sorsat lähtevät pois ja mamma jää, onneksi useinmiten yksi tai kaksi poikasta jää mamman seuraksi.

Yhden poikasista on voinut nimetä, koska sen voi tunnistaa aina. Tämä poika tunnetaan meillä "keltanokkana". Nokan juuriosa on keltainen ja tällaista näkee enemmän naarailla.

Turhuuksien turhuus!

30.07. tällainen näkymä odotti aamulla pihanurmikolla, toinen jo lentokykyisistä telkänpoikasista! Valvontakameroista näkyi että aamuyöllä ainoa liikkeellä ollut oli kissa ja mikäpä muu se vaan huvikseen tällaista tekisi. Olisi ollut edes kettu tai haukka, jos näin olisi pitänyt käydä, olisivat ruokkineet poikasiaan.

Kovasti jaksoivat molemmat telkänpoikaset ilahduttaa koko kesän aikana, nyt toinen on haudattu ja toista ei ole näkynyt pariin päivään, kun on oppinut lentämään pitkiä matkoja. Elämä lammella kuitenkin jatkuu.

Tähän aikaan vuodesta vuodesta on mahdollisuus nähdä vilaukselta arkaa harmaahaikaraa.

Liikettä havaitessaan lähtee heti pois.

Sorsapoikueen kaikki yksitoista osaavat myös lentää. Nyt kun on ollut helteisiä päiviä, jos menee suihkuttamaan letkulla lammelle, käy juuri näin; poikaset tulevat viileän suihkun alle, juovat pisaroita suoraan ilmasta ja nauttivat selvästi suihkusta.

Toinen asia mistä poikue tykkää on se kun menen "niittämään" lammen kasvillisuutta. Ne käyvät läpi kaikki kasvinvarret mitä vedestä nousee ja tulevat jopa puolen metrin päähän niitä kärkkymään. Poikueen lisäksi sorsapopulaatio on lisääntynyt pariinkymmeneen.